Eilinen sunnuntaipäivä oli ihan mielettömän hieno ja aurinkoinen kevätpäivä! Viime kerralla Vääräjärven metsälenkillä löysimme kivan makkaranpaistopaikan ja päätimmekin nyt ottaa makkarat mukaan metsälenkille.

 

Kesken ihanan auringonpaisteen iso pilvi heitti päällemme pienen raekuuron. Onneksi se kesti vain alle kymmenen minuuttia. Sen jälkeen ihana aurinko taas paistoi ja lämmitti

 

Vilma huomasi nopeasti, että mukana oli sen suurta herkkua makkaraa. Pikkuhiljaa se alkoi hivuttautua lähemmäs ja lähemmäs makkaranpaistajaa...

 

"Mahdankohan minä saada...?"

 

"Jos istun tässä ihan vieressä, niin ehkä ihan pienen palan saan..."

 

Elliä eivät makkarat kiinnostaneet. Se keskittyi alueen vahtimiseen.

 

Aurinko aurinko, tummenna Ellin nenä

 

Vilmurin nenä ei aurinkoa tarvitse!

 

Ellikin tuli apajille. Tytöt jaksoivat odottaa niin hienosti, että...

 

...saivat molemmat kokonaisen makkaran!

 

Elli touhusi itsekseen kaikenlaista,

 

mutta Vilma ei hievahtanutkaan grillipaikan vierestä

 

Kovasti taas olisi Ellin turkki pesun ja trimmauksen tarpeessa, mutta ajattelimme odottaa juoksujen loppumista ennen kuin käymme turkin kimppuun.

 

Vaikka makkarat oli jo paistettu ja syöty ja nuotiokin melkein sammunut, päivysti Vilma vieläkin nuotiopaikan vieressä jos vaikka joku makkaran pala vielä liikenisi Minkäs sille voi, että tykkää niin kovasti makkarasta...

 

 

Ellin juoksu jatkuu yhä ja verta tulee aika paljon, joten pikkuhousunsuojia saa vaihtaa housuihin kolmekin kertaa päivässä. Ovat ne housut kyllä mahtava keksintö! Yhtään veritippaa ei lattioilla näy ja Elli pitää housuja ihan mielellään. Puolitoista viikkoa on ainakin vielä edessä housujen pitämistä.

 

Ellin saamat silmätipat ovat todella hyviä! Jo seuraavana päivänä ensimmäisten tippojen laittamisesta rähmiminen loppui. Tosin eilen huomasin, että myös Vilman toinen silmä rähmi kovasti ja oli punainen eli sekin oli saanut tartunnan. Onneksi Vilmalle voi käyttää samoja tippoja! Nyt sitten tiputtelen tippoja molemmille tytöille.