Voiko siitä tosiaan olla jo kolme vuotta, kun kauniina keväisenä päivänä soitin Mialle Mimakon kenneliin kyselläkseni juuri syntyneistä Portugalinvesikoiran pennuista. Olin vuoden verran ylipuhunut Jaakkoa suostumaan koiran hankintaan, hokenut ja marissut, näyttänyt eri koirarotujen kuvia koirakirjoista ja raahannut ukkoparan jopa koiranäyttelyihin. Ja nyt vihdoin olin saanut luvan koiran hankkimiseen! Niinpä varasin seitsemästä juuri syntyneestä pennusta mustan narttupennun. Kolmesta mustasta nartusta halusin kaikkein mustimman. Vilmalla oli pentuna pieni valkoinen läikkä rinnassa ja toisen takatassun pohjassa, mutta enää ei niitäkään näy. Vilma oli myös pennuista kovaäänisin, mutta huvittavinta on, että meille muutettuaan Vilma on osoittautunut hyvin hiljaiseksi koiraksi, joka ei juurikaan hauku Kävimme kolme kertaa katsomassa Vilmaa ennen kuin vihdoin saimme sen kotiin helatorstaina 2006 sen täytettyä kahdeksan viikkoa.

 

Tällainen se oli kolme vuotta sitten!

 

Ja tällainen se on nyt!

Vilmalla on hauska, hyvin omalaatuinen luonne. Sillä on kova miellyttämisenhalu, kun ollaan toko- tai agilitykentällä. Se rakastaa kaikkea tekemistä ja on nopea oppimaan. Vilma on päivittäin vapaana ja pääosin se tottelee hyvin, mutta välillä se kadottaa korvansa tai päättää olla tottelematta. Silloin esiin tulee portugalilaisen prinsessan kovapäisyys ja itsepäisyys. Vilma on hyvin kiltti koira. Se ei ole ikinä ollut vihainen ihmisille eikä toisille koirille ja se antaa hienosti hoitaa pitkää turkkiaan. Kynsienleikkuukin on nykyään lastenleikkiä, kun tajusimme ostaa uudet paremmat kynsisakset. Vilmassa on kuitenkin yksi huonompikin puoli, nimittäin ruokailu. Se on todella nirso ruoan suhteen ja senpä takia se painaa vain 15 kg. Se on kilon vähemmän kuin ihannepainon alaraja. Mutta koska Vilma on terve ja iloinen koira ja näyttää hyvältä ja elinvoimaiselta, ei painolla todellisuudessa ole mitään väliä.

Vilma on jo ihan pennusta asti ollut todella rauhallinen koira. Se rakastaa yli kaiken autoilua, lumipallojen kiinniottoa, kaikkea tekemistä emännän kanssa, kuten tokoa ja agilitya, mutta ennen kaikkea se rakastaa nakkeja!!! En ole tavannut ketään, joka rakastaisi nakkeja niin kovasti kuin Vilma. Se tekee nakin voimalla ihan mitä vaan! Asioita, joista Vilma taas ei pidä, ovat vesisade ja märät tiet. Tänään, juuri Vilman syntymäpäivänä, kevät päätti ottaa oikein valtavan harppauksen eteenpäin ja sulattaa lumia vauhdilla. Niinpä tiet ovat ihan märkiä ja Vilma on kauhusta kankeana, kun joutuu kävelemään märällä asfaltilla.

 

Kun Vilma oli tasan 1 vuotias, meille muutti toinenkin Portugeesi, Elli. Vilma otti Ellin hienosti vastaan ja tytöt ovat parhaat ystävät keskenään. Vilmalla on tapana hoitaa Elliä nuolemalla sen korvia ja silmiä. Vaikka Elli saakin syödä Vilman lautaselta ja ottaa Vilmalta luun tai lelun, on Vilma silti pomo.

 

Vilma sai synttärilahjaksi uuden nallen, joka muutaman minuutin päästä oli jo tyhjennetty ja revitty kappaleiksi.

 

Ellikin sai leikkiä Vilman uudella lelulla.

 

Ja pitihän juhlakalun saada myös oma synttärikakku, jossa oli häränliha-maksapatéta, nakkeja ja lihapullia.

 

N-Y-T... saa ottaa!

 

Ja Vilma hotkaisi ensin nakit, sitten lihapullat ja... jätti häränliha-maksapatén syömättä. Taas siis nirsoillaan

 

Ellikin sai oman annoksen häränliha-maksapatéta ja hotkaisi sen tapansa mukaan hetkessä

Ruokalevon jälkeen lähdimme läheiseen metsään, jossa tytöt juoksivat puolitoista tuntia ihanassa auringonpaisteessa!

 

Paljon onnea myös Vilman sisaruksille Nekulle, Vickylle, Hipulle, Iitulle, Topille ja Ukolle!