Vilmalla on ollut oikea ongelmien syksy koskien sen tassuja. Syyskuussa Vilma alkoi ontua etutassujaan, välillä toista ja sitten toista. Välillä ontuminen loppui ja sitten taas alkoi. Ontuminen oli kuitenkin niin vähäistä, että sitä oli vaikea huomata ja oli myös vaikea erottaa kumpaa etutassuaan se oikein ontui. Kuukauden päivät odotin ja seurasin tilannetta ja toivoin, että ontuminen loppuisi ajan kanssa. Niin ei kuitenkaan käynyt ja muutaman kyyneleenkin jo ehdin tirauttaa kun aloin lukea netistä syitä koiran ontumiseen. Niinhän se on, että tieto lisää tuskaa. Vahvin epäilyni ontumisen syyksi oli se, että en ollut tarpeeksi hyvin lämmitellyt Vilmaa ennen agilityä ja että jalka olisi venähtänyt. Lopulta sitten varasin lääkäriajan Espoon eläinsairaalaan.

Siellä eläinlääkäri kävi etutassut läpi, mutta ei löytänyt mitään venähdykseen, revähdykseen tai muuhunkaan lihaksiin tai niveliin viittaavaa. Hän kuitenkin huomasi, että Vilman tassun pohjat, polkuanturoiden välit, punoittivat. Eläinlääkäri otti tassujen pohjista teippinäytteet, jotka eivät kuitenkaan paljastaneet mitään sen kummenpaa. Eli mitään muuta ei löytynyt kuin tulehtuneet tassunpohjat ja lääkkeeksi Vilma sai korvatippoja tassujen pohjiin. Laitoin lääkettä tassujen pohjiin viikon verran ja etujalkojen ontuminen loppui siihen! Enpä olisi ikinä osannut arvata, että ontuminen johtuisi tulehtuneista tassunpohjista!

Murheet jatkuvat....

Kävimme siis Espoon eläinsairaalassa (joka todellakin osoittautui megakalliiksi paikaksi!!!!) torstaina. Seuraavana päivänä lähdin tyttöjen kanssa metsään lenkille. Tytöt juoksivat siellä tapansa mukaan kunnes yhtäkkiä Vilma pysähtyi ja alkoi nuolemaan vasenta takatassuaan. Koko matkan kotiin Vilma aristi tassuaan ja kaksi seuraavaa päivää se konkkasi kolmella jalalla. Se ei antanut ollenkaan koskea tassuunsa. Ensimmäiseksi mieleeni tuli, että ovatkohan takatassujenkin pohjat tulehtuneet ja laitoin korvatippoja myös niihin. Parin päivän päästä tapahtuneesta huomasin, että Vilman yhdestä varpaasta oli lähtenyt kaikki karvat, koska Vilma nuoli tassuaan niin paljon. Tutkimme tassua tarkemmin ja huomasimme, että yhdestä varpaasta törrötti valtava tikku tai paremminkin sanottuna puunpala. Ei ihme, että Vilma ei pystynyt astumaan tassullaan! Saimme poistettua tikun melkein kokonaan ja seuraavana päivänä soitin Espoon eläinsairaalaan sekä Eläinlääkäri Arkkiin ja kysyin mitä minun pitäisi tassulle tehdä. Molemmista vakuutettiin, että ajan kanssa elimistö työntää ulos loputkin tikunpalaset ja hoidoksi riittää tassun päivittäinen desinfioiminen.

Kaksi viikkoa kului ja Vilma nuoli tassuaan kovasti. Se ei enää ontunut, mutta ei antanut ollenkaan koskea tassuunsa. Tassu paisui ja tulehtui, joten soitin taas eläinlääkäriin ja sanoin, että tassu näyttää niin pahalta, että haluan tulla näyttämään sitä. Saimme ajan Eläinlääkäri Arkkiin jo samalle illalle. Vilma nukutettiin ja eläinlääkäri avasti ihoa, jotta sai tyhjättyä varpaaseen muodostuneen ontelon mädästä ja tikun palasista. Vilmalle laitettiin side tassuun ja se sai kahden viikon antibioottikuurin. Se sai myös ehdottoman kiellon nuolla tassuaan eikä mikään muu sitä estäisi kuin kauluri.

Taas oli yksi mutta matkassa. Vaikka Vilma kiltisti kauluria pitäisikin, niin riiviö-Elli ei varmasti jättäisi kauluria rauhaan. Niinpä meidän piti työpäivän ajaksi teljetä Vilma kaulureineen makuuhuoneeseen ja Elli jäi yksin olohuoneeseen. Teimme näin kaksi päivää, vaikka sydämestä ottikin laittaa kauluri reppana-Vilmalle ja jättää pikkuinen Elli yksin olohuoneeseen. Kaksi päivää meni kuitenkin hyvin ja Jaakkokin pystyi onneksi  tekemään vähän lyhempää työpäivää. Kauluri pysyi Vilman päässä ja tassu alkoi parantumaan, koska Vilma ei päässyt nuolemaan sitä. Nyt antibioottikuuri on puolessa välissä ja tassu on parantunut täysin! Elämä alkaa vihdoinkin voittamaan:)

Voi pientä potilasta:(

"Katsokaa nyt minua kuinka pieni raukka reppana olen. Onneksi emäntä antoi minulle nakkia ja juustoa koska sitä niin säälitti pieni sairas koiransa.."